NÄKEMYKSEMME KLEINSPITZ-RODUSTA

Kleinspitzeissä arvostamme eniten alkuperäistä koiratyyppiä ja pyrimme löytämään jalostusyksilömme asiantuntevilta, rotua jo vuosikymmeniä kasvattaneilta, mieluiten rodun kotimaan kasvattajilta. Emme halua muovata rotua liian tyylitellyksi show-koiraksi vaan pyrimme vaalimaan rodun alkuperäisiä ulkomuotoihanteita. Yhteistyömme samoilla linjoille olevien ulkomaalaisten kasvattajien kanssa alkaa vähitellen kantaa hedelmää. Useat tuontikoiriimme pohjautuvat linjat ovat tuottaneet iloksemme erinomaisia rotuyksilöitä, joten sen pohjalta hankintamme ovat osoittautuneet onnistuneiksi.

Arvostamme kleinspitzeissä tervettä, vahvaa runko- ja raajarakennetta. Muutkin rotuominaisuudet ovat erittäin tärkeitä kuten pään oikea kettumainen ilme pienine korvineen, viehkeä korkealle kiinnittynyt häntä ja reipas, neliömäinen pystykorville ominainen olemus. Saksanpystykorva on peruskoira, jossa kaikki osiot ovat tasapainossa eikä mikään ole liioiteltua, rotumääritelmäkin sanoo kulmauksien olevan keskisuuret ja kaulan keskipitkän. Valitettavasti näyttelyissä tahtovat usein yleistuomareiden silmää miellyttää kookkaat, ylikulmautuneet ja pitkäkaulaiset koirat, joilla saattaa lisäksi olla laajat ja ulottuvat liikeradat mahdollistava pitkä runko. Tällainen koira saattaa olla hyvin kaunis katsella, muttei vastaa rotumääritelmää. Koirasta häviää pallomainen rodunomaisuus emmekä tässä tarkoita pallomaisuudella pyöreää kalloa vaan koiran yleisolemusta. Pitkärunkoinen koira liikkuu usein myös pitkällä askelpituudella ns. drivella, johon neliömäinen, rotumääritelmän mukainen yksilö ei anatomiansa puolesta pysty. Suomessa on mielestämme kymmenkunta kleinspitziä, jotka todella edustavat sitä ihailemaamme ryhdikästä, neliömäistä tyyppiä ja joilla on lisäksi erinomaisen ilmeikkäät päät ja runsaat, pohjavillarikkaat turkit. Runsas karva ei mielestämme tee kleinspitzistä pomeraniania, vaikka moni katsoo asian virheellisesti niin olevan

Terveelle ja vaivattomalle liikkumiselle mahdollistava rakenne on myös seurakoiran tärkein perusta. Koirien tulee pystyä toteuttamaan itseään eikä niitä ole tarkoitus jalostaa flegmaattisiksi, rasitusta kestämättömiksi esineiksi ihmisen turhamaisuuden varjolla. Terveyttä tulisi mielestämme vaalia eniten, itse tutkitutamme koiriemme polvet ja silmät ennen jalostuskäyttöä. Vaikka rodussamme sairastapauksia on vain muutamia, haluamme olla mukana kehittämässä tervettä jalostusta koirien parasta ajatellen.

Värit kiehtovat meitä jalostuksessa hyvin paljon. Kunnianhimoinen tavoitteemme on pitää kleinspitzeissä värilinjat erillään, mikä onnistuukin kun jokaisessa värissä on omat jalostusyksilönsä. Tosin varsinkin ns. harvinaisemmissa väreissä, kuten harmaa, valkoinen ja black&tan, vakaan jalostuspohjan laatiminen vie aikansa eikä jalostusmateriaalin löytäminen ole yksinkertaista. Haasteita kasvatusharrastuksestamme ei siis todellakaan puutu!

Suomalaiset kleinspitzit tahtovat olla säkäkorkeudeltaan sangen kookkaita kautta linjan. Iso narttu tekee tietenkin isompia pentueita, mutta mielestämme tämä johtaa ennen pitkää rotutyypin vääristymiseen, sillä isolla nartulla näyttää olevan taipumusta jättää myös kookkaita jälkeläisiä. Kookkaampi ja massavampi koira on myös näyttävämpi, muttei valitettavasti enää rodunomainen. Isoja kleinspitzejä voi nykyään vaihtaa näyttelyissä mittelspitzeiksi, mutta katsomme kyseisen mahdollisuuden olevan enemmänkin epäonnistuneen kasvatuksen pelastus.

Kun isoja kleinspitzejä käytetään mittelspitz-jalostuksessa (tai päinvastoin), ei välttämättä saada aikaan toivotunlaista tulosta. Kleinspitzeillä sallitaan premolaarien puuttumisia ja hyvin suuressa määrin sitä myös esiintyy. Sen sijaan mittelspitzeillä premolaarian puuttumista ei sallita. Toinen merkittävä ulkomuodollinen ero näiden kahden rodun välillä ovat pään mittasuhteet, mittelspitzillä kuonon tulee olla pidempi verrattuna kleinspitzin kuonoon. Kolmas erottava seikka on koko. Kleinspitzin yläraja on 29 cm:n kohdalla ja mittelspitzin alaraja alkaa 30 cm:stä. Rodusta toiseen vaihdetun koiran perimä ei valitettavasti muutu rotua vaihdettaessa, joten isot kleinspitzit vievät mittelspitzkantaan (tai päinvastoin) mukanaan tukun ei-toivottuja ominaisuuksia. Vaarana on, että pidemmän päälle saadaan kahdesta eri rodusta aikaan kanta, mikä ei välttämättä vastaa täysin kumpaakaan rotumääritelmää, vaan edustaa pikemminkin välimuotoista tyyppiä. Huoli näyttää olevan jo aiheellinen, sillä monen kasvattajan silmä näyttää olevan tottunut näkemään isokokoisen kleinspitzin ja pienikokoisen mittelspitzin koon puolesta tavoitelluimpana tuloksena. Suomen mittelspitz-kanta on säkäkorkeudeltaan kovin pienikokoista, eikä nuorta rotua luodessa ja kantaa laajentaessa mielestämme olisi ollenkaan järkevää vahvistaa jalostuspohjaa voimaperäisesti pienikokoisilla, jopa vierastyyppisillä yksilöillä, joiden ulkomuodollisista taustoista ei ole välttämättä mitään tietoa. Rotumuutoksen tuoma uhka on mielestämme suurempi mittelspitz-jalostuksen puolella, sillä kleinspitziksi vaihdettuja mittelspitzejä tullaan tuskin käyttämään jalostukseen suuressa määrin jo ulkonäöllisten, vierastyyppisten seikkojen vuoksi.

Omassa jalostuksessamme teemme töitä sen eteen, että kleinspitzin säkäkorkeus pysyisi 26 cm:n tienoilla ja kleinspitz olisi selkeästi erotettavissa mittelspitzistä jo ensi silmäyksellä. Rodun kotimaassa rodusta toiseen siirtäminen on sallittua, mutta se on siellä vähän käytetty menettelytapa ja monen ansioituneen kasvattajan mielestä kyseenalainen käytäntö. Kunnioitamme tätä vanhojen ja tulokseen pyrkivien kasvattajien mentaliteettia. Rodusta toiseen muutoksia supistettiin vastikään Saksassa, joten rodun kotimaan suuntaus näyttää olevan Suomen käytäntöön verrattuna päinvastainen. Seuraamme aktiivisesti rodun kehitystä ulkomailla vierailemalla näyttelyissä ja kasvattajien luona sekä olemalla jäsenenä useammassakin ulkomaisessa rotujärjestössä ja osallistumalla niiden toimintaan.